Valmisteluja

Usein kuulee puhuttavan, että lähden vaihtoon sinne ja sinne. Kuitenkaan vaihtoon ei vain lähdetä; se vaatii valmisteluja. Vaihtokohteesta riippuen on täytettävänä vaihteleva määrä erilaisia lippuja ja lappuja, tehtävä ilmoituksia, haettava todistuksia, käytävä kokeissa ja testeissä, anottava tukia ja avustuksia, sovittava lukuisista käytännön järjestelyistä ja viimeisenä pakattava.

Ensi kuulemalta kaikki valmistelevat toimet voivat kuullostaa melkoiselta kujanjuoksulta, enkä ihmettelisi vaikka jonkun lähtö olisikin kariutunut jo tässä vaiheessa. Varsinkin jos motivaatio koko hommaan ei ole täysin selvillä. Myös itse pohdiskelin viime kesän ja syksyn aikana prosessin raskautta ja vaivaloisuutta. Useamman kaverin lähtöpuuhia sivusta seuranneena valmistelut vaikuttivat ainakin loppuvaiheessa kokopäivätyöltä.

Opiskelija ei kuitenkaan ole yksin näiden kaikkien valmistelevien tehtävien kanssa. Yliopisto, sen kansainväliset palvelut ja kv-koordinaattorit auttavat hapuilevan opiskelijan melko vaivattomasti tämän mahdollisesti ahdistavalta tuntuvan kujan läpi. Tukena toimivat myös aikaisemin vaihdossa jo käyneet opiskelijatoverit, joilta saa monesti arvokkaita neuvoja kunkin kohdemaan tai -yliopiston käytännöistä. Tämä puolestaan helpottaa sopeutumista perillä, kun on saanut jo etukäteen jonkinlaisen käsityksen paikallisista tavoista ja oloista.

Näin lähdön kynnyksellä ja etukäteisvalmistelut muuttoa ja pakkaamista vaille tehneenä en koe prosesin olleen mitenkään vaikea tai aikaa vievä. Monia kaavakkeita, anomuksia, hakemuksia ja selvityksiä matkan varrella on joutunut täyttämään, mutta ne ovat hoituneet oikeastaan siinä kaiken muun ohessa - huomaamatta. Kaikki valmisteluihin liittyvät seikat eivät ole kuitenkaan sujuneet täysin ongelmitta: viisumin hakukäytännöt muuttuivat kesken prosessin, YTHS hukkasi HIV-todistukseni ja lopulta saan visumini muutaman päivän myöhässä alkueräiseen aikatauluun nähden. Asioiden hoitamista vaikeutti myös pyörän viipyminen huollossa yli kuukauden sovittua pitempään. Välillä on käynyt mielessä millaista se kuuluisa venäläinen byrokratia mahtaa olla, jos siihen liittyy täällä käytännöllisessä Suomessakin näin paljon epävarmuustekijöitä. Toisaalta, jälleen kerran vanha "kyllä ne kaikki sit aikanaan hoituu" -mentaliteetti on näyttänyt toimivuutensa. Asioista on turha stressata kesken kaikein, lopputulos ratkaisee kuitenkin ja jos se on onnellinen, mitä merkitystä on muutamalla ylimääräisellä mutkalla matkan keskivaiheilla? Yllätyksetön ja ennalta arvattava elämä se vasta tylsää olisikin!

Tärkeä tekiä tämänkin prosessin aikana on varmasti ollut motivaatio ja halu päästä tiettyyn päämäärään. Tässä tapauksessa vaihtoon Venäjälle, oppimaan vierasta kulttuuria ja kieltä. Uskonkin, etteivät mitkään esteet tai vaikeudet tunnu liian raskailta saati ylitsepääsemättömiltä, jos niiden takana siintää aidosti kiinnostava tavoite. Tämä pätee varmasti asiaan kuin asiaan.

Vielä ennen lähtöä pitää siis hoitaa muutto ensi lauantaihin mennessä ja valita mukaan mahtuvat tavarat. Muuton uskon sujuvan ilman suurempia ponnisteluja, koska onnistuin vuokraamaan kämppäni kalustettuna eteenpäin. Pakattavana on siis ainoastaan irtaimisto ja sekin olis tarkoitus mahduttaa alakerran varastoon. Mukaan otettavien tavaroiden ja ennen kaikkea vaatteiden valinta voikin sitten olla, itseni tuntien, hieman mutkikkaampi juttu. Perinteisesti tapanani on ollut pakata lyhyttä viikonloppureissuakin varten mukaa reilun kokoinen putkikassi ja reppu täynnä välttämättömiä vaatekertoja ym. välineitä - ihan vaan varmuudenvuoksi. Kotiin palattuani olen sitten nostellut suurimman osan vaatteista koskemattomina ja kauniisti viikattuina pinoina takaisin vaatekaappiin. Tälle reissulle pakattaessa pitäisi pystyä varautumaan sekä helmikuisiin loskakeleihin ja kesäkuiseen helteeseen että liikuntaan ja juhlaan! Tämä tarkoittanee, että kovin montaa eri vaihtoehtoa eri tilanteiden vaatimaan pukeutumiseen ei voi ottaa mukaan - ei edes varmuuden vuoksi. No, katsotaan kuinka käy ja millaisen laukkuarmeijan kanssa lähden liikkeelle...

Kokemus nro 2: päätös vaihtoonlähdöstä
Kuten aikasemmin mainitsin olen harkinnut vaihtoonlähtöä muutamia kertoja aikaisemminkin, mutta useimmiten lopullinen päätös on jäänyt tekemättä uskalluksen puutteesta johtuen. Tällä kertaa päätös kuitenkin piti. Ajankohtakin on viimeinen mahdollinen sillä ensi kesänä häämöttää valmistuminen ja sen jälkeen toivottavasti työelämä. Kun lopulta olin saanut vaihtopaikan ja lähteminen oli varmaa, tuntui se rohkealta ja jännittävältä. Olin ylittänyt yhden uuden kynnyksen ja voittanut itseni.

Sinäänsä opiskelijavaihto ei ole mitenkään ihmeellinen asia ja suuri osa opiskelijoista onkin nykyään käynyt jossain vaiheessa opintojaan ulkomailla vaihdossa. Itselleni asia kuitenkin tuntui ainakin aluksi isolta. Eräänä syynä tähän on varmasti ollut suhtautumisesani vieraita kieliä kohtaan. Kielet ovat aina olleet minulle melko vaikeita, ja ala- ja ylä-asteella jopa kammoksuin kielten tunteja. Pelko puolestaan johtui siitä, etten osannut kieliä kovinkana hyvin ja tunneilla joutui usein vaikeisiin tilanteisiin: olisi pitänyt kommunioida vieraalla kielellä, jota ei osannut. Lopulta asiasta muodostuikin itseään kasvattava kehä, kun en kieliä kohtaan tuntemaltani vastenmielisyydeltä halunnut myöskään tehdä riittävästi töitä niiden eteen, ja näin kielten tunneista muodostui aina vaan vaikeampia. Asia helpottui jonkin verran lukiossa ja ammattikorkeakoulussa, mutta lopullisesti kielipeikon sain karistettua niskastani vasta yliopisto-opintojeni aikana, jolloin vieraisiin kieliin törmää päivittäin. Samalla tietysti kielitaitoni ja itseluottamukseni asin suhteen koheni. Ruotsissa viettämäni kesä taas puolestaan vahvisti uskallustani käyttää vierasta kieltä ja olla välittämättä mahdollisista virheistä. Nyt, tämä kokemukseni vaihtoon lähdöstä, tuntuu jollain tavalla vapauttavalta ja pisteeltä tälle tarinalle.