Pietarin metro kulkee siis syvällä maan alla laitureille johtavat liukuportaat ovatkin jyrkät ja pitkät, joissa kuluu aikaa monesti enemmän kuin itse kulkuvälineessä. Tästä johtuen yhtä pysäkinväliä harvoin kannattaa kulkea metrolla. Muuten metrot toimivat todella jouhevasti. Laiturilla ei juurikaan tarvitse odotella sillä edellisen lähdettyä seuraava saapuu lähes aina kahden minuutin sisällä. Varsinkin ruuhka-aikoina metrovaunut kulkevat lähes yhtenä letkana asemalta toiselle. Ruuhka-ajat ovat muutenkin mielenkiintoisia metroissa, koska suuri osa kaupungissa asuvista käyttää metroa päivittäisenä kulkuvälineenään. Toisinaan toiminta saattaa vaikuttaa karjojen erottelulta, kun ihmiset yrittävät siirtyä massoina haluamiinsa suuntiin sokkeloisessa metroverkostossa, jossa rauta-aidat ja lukuisat käytävät risteilevät laiturilta toiselle.
Täysin kielitaidottomalle matkaajalle oman haasteensa metroliikenteessä tarjoaa ainoastaan kyrillisillä kirjaimilla painetut opastetaulut ja asemien nimet. Tähän tosin on odoteltavissa muutosta, sillä juuri avatun täysin uuden metrolinjan (nro. 5) kahdella jo käyttöönotetulla asemalla kaikki nimet oli kirjoitettu sekä kyrillisillä että latinalaisilla merkeillä. Uudet asemat edustavat kaikessa muussakin mielessä sitä rakennustaitoa ja loistokkuutta, jota Venäjältä tarvittaessa löytyy. Vanhemmat asemat ovat nekin siistejä ja tietyt asemat saattavat olla hyvinkin kauniita ja koristeellisia, mutta nämä kaksi uutta asemaa (Volkovskaya ja Puschkinskayan uudempi osa) painivat omassa sarjassaan. Asemat on rakennettu ulkonäöltään melko yksikertaisiksi ja rakennusmateriaalina on käytetty, niin kuin vanhemmillakin asemilla, ainoastaan erilaisia kivilajeja. Tästä huolimatta tilat eivät vaikuta kolkoilta tai kovilta, vaan ylvään rauhallisilta. Seiniä koristavat uskomattoman kauniit taideteokset ja tietysti siellä täällä on venäläiseen tapaan myös patsaita.
Volkovskayan uusi ja tyylikäs metroasema.
Nämä kaksi uutta asemaa kuuluvat osana laajaan Pietarin kaupungin ilmeisesti jo 80-luvulla laatimaan metroverkoston laajennushankkeeseen, joka kuitenkin on jäänyt useita kertoja toteuttamatta talousvaikeuksien takia. Nähtäväksi jää kuinka tämänkertainen taantuma tai odotettavissa oleva lama tulee vaikuttamaan hankkeeseen. Ainakin tämän vuoden budjetista on jo karsittu hankkeeseen kohdistettuja määrärahoja melko merkittävästi.
Uudella Volkovskayan (Волковская) asemalla opasteet ovat myös latinalaisilla kirjaimilla.
Muita julkisenliikenteen tarjoamia mahdollisuuksia kaupunkialueella ovat perinteinen bussi (avtobus) tai sähköllä toimiva linja-auto eli trolleibus, raitiovaunu sekä marsrutka tai teska. Viimeksi mainitut kulkuvälineet ovat käytännössä tietyllä reitillä kulkevia takseja, joskin rauhallisempina aikoina hyvällä neuvottelutaidolla varustettu matkaaja voikin saada kuskin poikkeamaan varsinaiselta reitiltä. Muutenkin marsrutkat ja teskat liikennöivät vailla aikatauluja, ottavat kyytiin paikasta kuin paikasta kättään heiluttavan matkustajan ja myös jättävät hänet mihin tahansa reitin varrella. Tunnelma näissä pakettiauton kokoisissa pikkubusseissa on usein tiivis ja kostea, varsinkin ruuhka-aikoina. Rahastaminen täyteen ahdetussa autossa tapahtuu lähettämällä rahat kuljettajalle kansamatkustajien välityksellä. Myös mahdolliset vaihtorahat kulkevat samaa reittiä kädestä käteen takaisinpäin. Ahtaudesta johtuen kulkuneuvo joudutaan myös monesti tyhjentämään pysähdyttäessä, jotta ulos haluavat matkustajat mahtuvat poistumaan kyydistä. Tämän jälkeen pakkaudutaan takaisin sisälle ja matka voi taas jatkua.
Vaimo tykkää Volkkovskayan uudesta metroasemasta.
Mielenkiintoisin ja ehdottomasti kätevin kulkuneuvo Pietarissa on kuitenkin ns. kansantaksi. Kansantaksilla tarkoitetaan mitä tahansa liikkeellä olevaa autoa ja usein kuuleekin sanottavan, että jokainen auto on potentiaalinen taksi. Käytännössä homma toimii heiluttamalla kättään innostuneesti tienvarressa ja neuvottelemalla kohtuullinen hinta aiotusta taipaleesta viereen pysähtyvän auton kuljettajan kanssa. Juuri koskaan kansantaksia ei tarvitse odottaa minuuttia kauempaa ja usein innokkaita kyydintarjoajia pysähtelee myös pyytämättä. Hinnaltaan nämä taksit ovat lähestulkoon ilmaisia. Esimerkiksi edellisviikonloppuna noin puolen tunnin ja arviolta 15 kilometrin matka kansantaksilla klo 3:00 maksoi neljältä henkilöltä yhteensä 300 ruplaa eli viimeviikkoisen kurssin mukaan noin 7 euroa. Lisäetuna kansantakseissa on erittäin hyvä mahdollisuus harjoittaa kielitaitoaan kuljettajan kanssa. Tiettyjä rajoitteita näiden kulkuvälineiden käytössä on kuitenkin hyvä huomioida, eikä ihan mitä tahansa kyytitarjousta kannata ottaa vastaan.
Perjantai-iltainen tervetulojuhlailta päättyikin juuri hyvin epäilyttävään kyytitarjoukseen viereemme pysähtyneestä ladasta. Autossa olevat kaksi nuorta miestä koittivat houkutella ravintolaillan päätteeksi kotia koti tallustelevaa parivaljakkoa hyvin innokkaasti kyytiinsä. Kun kieltäydyimme Hannen kanssa kohteliaasti tarjotusta mahdollisuudesta, päätti toinen miehistä lähteä seuraamaan meitä ja perustella tekemäänsä tarjousta vielä uudemman kerran. Tehostaakseen vaikutustaan pyrki innokas kauppamies lähes intiimin kanssakäynnin mahdollistavalle etäisyydelle. Koska tunsin henkilökohtaisen reviirini kaventunee liiaksi, pyrin pitämään ystävämme kädenmitan päässe meistä. Muutaman kymmenen metrin piirileikin jälkeen kuljettajaksemme pyrkinyt kaveri pudotti yllättäen kädestään maahan Pietarin karttavihkon. Hanne ystävällisenä henkilönä tietysti poimi pudonneen vihkon maasta ja lopulta vihko jäikin meille, kun kaveri poistui äkillisesti paikalta seurattuaan meitä noin 100 metriä. Tässä vaiheessa päätimme tarkistaa varustuksemme mahdollisten tappioiden varalta. Mitään ei vaikuttanut puuttuvan, joten julistauduimme karttavihkon erolla tapahtuman voittajaksi. Tarkemman tarkastelun jälkeen kartta vaikuttikin oikein hyvältä, koska omistin itse juuri samanlaisen. Lausuinkin siis: "Katso vaik mul o iha samanlaine kartta ittel, tääl povitaskus se on...." ja aloin kaivaa karttaa taskuni syövereistä todistaakseni väitteeni. Kummastukseni oli melkoinen, kun tajusin, ettei aina mukanani kantama kartta ollutkaan enää taskussani. Kaverin piti olla hommassaan kyllä melkoisen taitava ja nopea, koska omasta mielestäni hän ei missään vaiheessa päässyt kädenmittaa lähemmäksi, vaikka kovasti sitä yrittikin. Lisäksi kartta oli povitaskussani, jonne ei pitäisi kovin helposti päästä käsiksi huomaamattani. Outoa toisaalta, että noinkin käteväkätinen kaveri sitten viime hetkellä tiputtaa saalinsa uhriensa jalkoihin, vai olikohan tuolla juuri tarkoituksena viedä huomiomme muualle... No, lopputulos oli tällä kertaa kuitenkin 0-0 matkaajat vastaan taskuvarkaat. Tapaus toimikoon varoittavana esimerkkinä ja opetuksena, että tarkkana kannattaa olla.
Kokemus nro 10: Ryöstöyritys
Kokemushan se tämäkin on, vaikka yritykseksi jäikin. Kirjoitettuna asia kylläkin kuulostaa melko lailla vakavammalta, kuin mitä tilanne itse asiassa oli. Tietysti meillä oli mitä parhain tilaisuus päästä eroon kukkaroistamme ja puhelimistamme, emmekä tainneet oikein kumpikaan tajuta aluksi mistä hommassa oli kysymys, mutta kuten sanottua olimme tarpeeksi valppaina, ettei yritys toteutunut suunnitellulla tavalla. Varsinkin Hanne toimi urheasti ja pelasti pelosta vapisevan kirjoittajan vaaralliselta mafiosolta :D
Tekstit
Ja jos nyt vähä vielä tarkennetaa, ni hommahan meni niin että sen jälkeen ku mie olin listiny sen roiston ja jättäny sen sinne maahan itkemään, ni loppuaamu menikin sitte rauhotellessa siuta kun olit tippa linssissä ja tärisit järkytyksestä :)
VastaaPoistaOlet Hanne aivan oikeassa. Totuudelle ei vaan voi mitään! Koitin kuitenkin vaalia niitä pieniä miehisyyden rippeitäni, joita enää on jäljellä ja jätin tuon osuuden muka epähuomiossa tarinan ulkopuolelle. No nyt on sitten nekin menneet...
VastaaPoista